Presidentti Kekkosen I vierailumatkoja

FM Mauri Junttila

Presidentti Kekkosen vierailut Pohjoismaihin vuosina 1956 – 1957

Kuvattavana on eräiden suomalaisten sanomalehtiartikkeleiden kautta presidentti Kekkosen pohjoismaisia valtiovierailuja vuosina 1956–1957. Lehtikirjoituksissa on esille, mitä kirjoitetaan Urho Kaleva Kekkosen vierailusta muihin Pohjoismaihin silloin. Myös sitä, mitä lehdet ovat painottaneet ja kytkevätkö ne ehkä hänen matkansa Suomen ulkopolitiikkaan?

Lähdeaineistoni sanomalehtiä on esimerkiksi Helsingin Sanomat. Se on perustettu vuonna 1847 Suomettaren jatkajaksi. Helsingin Sanomat on perustettu uudelleen 1.10.1904 edistyspuoluelaisena lehtenä. Se muuttui 1950–luvulla riippumattomaksi lehdeksi. Levikiltään lehti oli 1950–luvulla yli 200 000 kappaletta ja Suomen suurin päivälehti. Lehden päätoimittajana oli vierailuiden aikoihin Yrjö Niiniluoto.1 Uusi Suomi on ollut kokoomuslainen sanomalehti, joka oli perustettu vuonna 1919. Levikiltään porvarillisen aatemaailman lehti oli 1950–luvulla ollut 91 300 kappaletta. Se muuttui sitoutumattomaksi vuonna 1976. Lehden päätoimittaja oli vuoteen 1956 Lauri Aho, hänen jälkeensä päätoimittajaksi tuli Eero Petäjäniemi.2 Suomen Sosiaalidemokraatti on vasemmiston suurin sanomalehti, jonka levikki oli 1950–luvulla ollut 44 600 kappaletta. Sen päätoimittajana valtiovierailuiden aikaan toimi Atte Pohjanmaa.3

Vuoden 1956 presidentinvaalien voittaja matkusti ensimmäiseksi Ruotsiin jo samalle vuodelle. Matka oli sovittu pian presidenttivalinnan jälkeen. Seuraavana vuonna hän matkusti Islantiin ja Tanskaan. Norjan vierailusta oli myös keskusteltu. Norjan kuningas Haakonin kuolema siirsi vierailun Norjaan vuoteen 1961. Ensimmäisen vierailun edeltä Kekkoselle oli esitetty, että hän tekisi Pohjoismaiset vierailut peräkkäisessä järjestyksessä samalle vuodelle, hän ei hyväksynyt sellaista matkasuunnitelmaa.4

Tarkastellessa Kekkosesta ja Suomen politiikasta kertovaa Juhani Suomen kirjallisuutta huomaa, kuinka riippuvainen Suomi oli ollut naapurimaidensa suhteista. Erityisesti idäntuulia suomalaiset ovat joutuneet haistelemaan hyvinkin tarkkaan. Sen voi huomioida Suomen Kekkos-kirjoista. Hänen vuonna 1990 julkaistu ”Kuningastie” ei kerro juuri mitään niistä taustoista, jotka Kekkosen valtiovierailuihin olivat vaikuttaneet ja mikä oli ollut Neuvostoliiton presidentti Voroshilovin matkan tarkoituksena hänen vieraillessa Suomessa kesällä 1956. Kaksi vuotta uudempi ”Kriisien aika” kertoo jo selvin sanoin siitä, että Kekkonen kulki ikään kuin eräänlaisena välittäjänä Neuvostoliiton ja Pohjoismaiden Natojäsenmaiden välillä.5

Sanomalehtien kirjoitukset politiikasta olivat yleensä pidättyviä, samoin Kekkosen vierailujen aikojen aikalaiskirjat, jotka kertovat Kekkosen matkustamisesta tai yleensäkin ulkopolitiikasta. Rohkeimpia poliittisia kannanottoja idän suhteista voidaan noilta ajoilta nähdä eräiden sanomalehtien pilapiirroksissa. Pilapiirtäjätkin ovat ehkä joutuneet ottamaan huomioon ”idäntuulet” ja joutuneet hillitsemään lennokkuuttaan.

Sitä ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö Urho Kaleva Kekkonen, joka syntyi Pielavedellä Lepikon torpan savusaunaan 3.9.19006. Oli ollut merkittävin suomalainen valtiomies. Hän oli mies, joka loi pitkän ja häikäisevän politiikon uran vaikeina ulkopolitiikan kausina. Hän oli ollut kiinnostunut Suomen omintakeisesta ulkopolitiikasta ja sen toimivuudesta jo 1940–luvulla. Hän oli syksyllä 1944 nimimerkillä Pekka Peitsi esittänyt ulkopoliittisen ohjelmajulistuksen, joka Neuvostoliiton suhteiden osalta vastasi täysin Juho Kusti Paasikiven näkemystä suomalaisesta ulkopolitiikasta7.

Presidentiksi Kekkonen valittiin toisella yrittämällään vuonna 1956. Hän oli ollut ehdokkaana vuoden 1950 presidentinvaaleissa8, joissa melkeinpä itseoikeutettu voittaja oli ollut istuva presidentti Juho Kusti Paasikivi. Vuoden 1956 vaaleihin Kekkosen kannattajat olivat lähteneet hyvissä ajoin. Kainuulaiset olivat vieneet Kekkosen ehdokkuuden puoluevaltuuskuntaan jo syksyllä 1954. Sen seurauksena maalaisliitto nimesi Kekkosen presidenttiehdokkaakseen joulukuussa 1954.9

Tammikuussa 1956 presidentinvaalien tulos selvisi kolmannella äänestyskierroksella, kun vaalilippujen julkilukijana toiminut Väinö Leskinen oli lukenut Kekkosen nimen 151 kertaa. Vaalitilaisuuden jälkeen vastavalittu presidentti ei voinut olla kiusoittelematta poissa tolaltaan olevaa Leskistä siitä, että ”hän oli pitänyt elämänsä parhaan puheen”. Sananvalmius oli eräs Kekkosen luonteen ominaispiirteistä.10

Vuoden 1956 presidentinvaaleissa Kekkosen voitto oli ollut pienin mahdollinen. Ratkaiseva ääni on askarruttanut ihmisten mieliä vuosikymmeniä. Muutamia vuosia sitten peräti ”todistettiin”, että kokoomuksen Helena Virkki olisi ollut ”loikkari”. Virkki oli karjalaisia ja kaiketi toivoi, että Kekkonen hankkisi Karjalan takaisin.11

Kekkonen astui virkaansa 1.3.1956 epävakaissa sisäpoliittisissa tunnelmissa. Samalle aamulle oli jäänyt töistä pois noin puoli miljoonaa suomalaista yleislakon seurauksena ja maataloustuottajat aloittivat maataloustuotteiden luovutuslakon12. Presidentinvaihdos linnassa oli ollut sisäpolitiikan murheista huolimatta vaikuttava ja mieleenpainuva juhlatilaisuus. Vastaavia juhlamenoja ei ole sittemmin nähty13.

Suomessa eivät kaikki politiikan alueet ole olleet itsestäänselvyyksiä. Niistä ongelmallisin lienee ollut luottamuksellisien suhteiden pitäminen itäiseen supervaltaan ja samanaikaisesti olla hyvissä suhteissa Pohjoismaihin ja länteen siinä hengessä, jonka Urho Kekkonen nosti esille vuoden 1952 niin sanotussa ”pyjamataskupuheessaan”. Silloisen pääministerin puhetta on luonnehdittu Suomen turvallisuuspolitiikan merkittävimmäksi linjapuheeksi J. K. Paasikiven presidenttikaudella. Sitä on luonnehdittu ensimmäiseksi kauas Suomen rajojen ulkopuolelle kantautuneeksi ulkopoliittisen itseluottamuksen ja itsenäisyyden osoitukseksi.14

Kekkosen ensimmäisellä toimikaudella ei ollut samankaltaista räväkkyyttä, näkyvää tarmoa käydä ulkopoliittisiin kysymyksiin kiinni jollaisesta toiminnasta hänet muistetaan. Hänen sanottiin päinvastoin olleen varovainen ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Siksikin on mielenkiintoista tarkastella, miten sanomalehdet reagoivat hänen ulkopoliittiseen toimintaansa. Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hrushtshovin aloittama destalisointi oli antanut näennäistä vapautta itädemokratioille, ja ne ”riehaantuivat vapaudestaan liikaa” niin, että tuli kurinpalautus ja ikävät esimerkiksi Unkarin kriisi ja Puolan kapinoinnit15.

Kekkosen pyjamantaskupuheessa oli käsitelty Suomen ”eräänlaista puolueettomuutta”, jota rinnastettiin Ruotsin malliin. Tuolloin, Kekkosen ensimmäisen vierailun aikoihin alkoi laantua niin sanottu ”Geneven henki”, joka syntyi ulkopoliittisessa kokouksessa 1955–luvulla Genevessä. Kokous toi poliittisen suojasään, joka esimerkiksi toi Porkkalan takaisin Suomelle paljon ennen vuokra–ajan päättymistä. Suuressa maailmassa, Geneven henki näkyi, kun Neuvostoliitto palautti Port Arthurin Kiinalle. Neuvostoliitto ei silloin vielä nähnyt Suomea puolueettomana, vaan se olisi nähnyt puolueettomuuden mieluummin sotilaspoliittisena ratkaisuna, joka olisi luonut Pohjoismaiden puolustusliiton. Se olisi ollut Neuvostoliitolle mieluisampi vaihtoehto kuin Tanskan ja Norjan NATO jäsenyys.16

1. Viralliset valtiovierailut käynnistyvät Ruotsin matkalla vuonna 1956

1.1. Kekkosen vierailua edeltävät neuvostojohtajien vierailut Suomeen

Suhteet Ruotsiin olivat Kekkoselle erityisasemassa. Heti presidenttikautensa alussa hän ilmoitti haluavansa suorittaa virallisen vierailun ensimmäisenä juuri Ruotsiin. Ratkaisu herätti Tukholmassa suurta tyytyväisyyttä. Se miellettiin siellä eräänlaiseksi poliittiseksi eleeksi.17

Taustaa Kekkosen kiinnostukseen Ruotsiin voi hakea jo 1950-luvun alkupuolelta, ja tuoda esille vierailun kautta Suomen mahdollinen rinnastaminen puolueettomaan Ruotsiin. Kylmän sodan vuosina, Korean sodan aikoihin ja maailman jakaannuttua kahtia Neuvostoliitto joutui tarkastelemaan Suomen puolueettomuutta valtioetunsa tähden myönteisessä hengessä. Tämä saattoi alkaa heijastua Suomen asemaan Skandinavian maiden suhteilla ja ehkäpä myös Ruotsin puolueettomuusmallin kautta. Suomen Tukholman lähettiläs Gripenberg arvioi Paasikivelle 17.11.1951 lähettämässään kirjeessä, että Neuvostoliitto pyrki saamaan Norjan ja Tanskan irti NATO:sta. Tämän saavuttamiseksi Neuvostoliitto olisi mielellään hyväksynyt Pohjoismaiden puolustusliiton perustamisen ja mielellään Suomen siihen kuuluvaksi.18

Kekkosen Ruotsin vierailulla oli ollut oma esinäytöksensä. Ulkoministeri Törngren oli ehdottanut G.A. Gripenbergille vierailua, joka olisi ollut hyvä järjestää ennen neuvostoliittolaisten vierailua Suomeen. Ratkaisu asiasta oli Kekkosen. Se ei ollut ongelmaton asia. Kekkonen ja Paasikivi olivat usein korostaneet idän suhteitten tärkeyttä Suomelle. Kaikkein traagisinta oli se, että maailmanpolitiikan suojasää oli muuttumassa viileään kauteen. Oman värinsä maailman arkipäivän politiikkaan antoi myös Suezin kriisi,19 vaikkakin se oli maantieteellisesti sangen kaukana Suomesta.20

Kun, Kekkosen ystävä professori Kustaa Vilkuna vieraili Moskovassa, häneltä udeltiin uuden presidentin matkasuunnitelmista. Vilkuna esitti omana käsityksenään valinnan tapahtuvan ”pohjoismaalaisuuden ja pyjamantaskupuheen suunnassa”. Tuosta vastauksesta on päätelty, että matkasuunnitelmaa oli pohdittu Kekkosen lähipiirissä jo sangen varhain.21

Kekkosen vierailu Ruotsiin lykkääntyi lokakuun loppuun erilaisten kotimaisten tapahtumien ja Ruotsin valtiopäivävaalien vuoksi. Varsinaisia poliittisia keskusteluja sen aikana ei käyty. Vierailu sinänsä ja sen yhteydessä pidetyt puheet korostivat monin tavoin Suomea ja Ruotsia yhdistäviä siteitä ja niitten moninaisuutta ja ainutlaatuisuutta. Presidenttiparia kuljettaneen lentokoneen ylittäessä Ruotsin valtakunnan rajan sitä oli vastaanottamassa sadan ruotsalaisen hävittäjän muodostelma. Muodostelma saattoi Kekkosen koneen lentokentälle, jossa kuningas ja kuningatar, kuningashuoneen Ruotsissa olevat jäsenet, valtioneuvoston jäsenet pääministerin johdolla sekä korkeimmat virkamiehet ja hovin edustajat olivat vastassa. Sää oli kolea Tukholmassa, mutta vastaanoton lämpö piti kylmän loitolla.22 Kolmantena vierailupäivänä oli käynti Upsalassa, siellä oli järjestetty yliopiston kirjastoon Upsala–Suomi näyttely.23

1.2. Suomen Sosiaalidemokraatti kertoo runsain sivuin valtiovierailusta

Suomalaiselle lehdistölle Kekkosen ensimmäinen virallinen vierailu antoi runsaasti kirjoittamisen aiheita. Suomen Sosiaalidemokraatti kirjoitti pääkirjoituksessaan 2.10.1956: ”Tasavallan presidentin ja hänen puolisonsa Ruotsin vierailu alkaa tänään presidenttiparin saapuessa puolenpäivän aikoihin Tukholmaan. Ruotsin puolesta on nykyinen kuningas Kustaa VI Adolf jo käynyt Suomessa vuonna 1952. Vuoden 1956 presidenttivierailu oli Suomen vastaus siihen.24

Pääkirjoituksensa lopussa Suomen Sosiaalidemokraatti kirjoitti: ”Myös valtiollisella, sosiaalisella ja sivistysalalla, yleensä yhteiskuntaelämän mitä moninaisimmilla aloilla Ruotsin ja Suomen suhteet ovat kiinteät ja läheiset. Valtakuntien keskeisistä suhteista kysymyksen ollen täällä monesti on todettu, että näiden kahden maan läheisyys on niin järkkymätön, että ne voivat olla erinomaisena esimerkkinä muillekin kansoille–sota Suomen ja Ruotsin välillä tuntuu jo ajatuksena yksinomaan koomiselta.”25 Juhani Suomen kirjoista ja muusta matkasta kertovista lähteistä ei jäänyt epäselväksi, etteikö Suomi kuuluisi Pohjoismaisen demokratian piiriin sekä on Ruotsin veljeskansaa, että maamme päämies oli sydämellisesti tervetullut vieras.26

”Valtakuntien päämiesten vierailut merkitsevät aina poikkeuksellisen voimakasta lähentymistä kansojen välillä. Niin on aivan ilmeisesti laita myös nyt, kun tasavaltamme presidentti muutamia päiviä viettää Ahvenanmeren takana ja saa osakseen niin kuin jo ennakkotiedot kertovat kaikkea mahdollista vieraanvaraisuutta. Omasta puolestammekin toivotamme valtion päämiehellemme hyvää matkaa – ja tervetuloa taas takaisin”, kirjoitti lehti.27 Suomen Sosiaalidemokraatti kirjoitti tuolloin lokakuussa 1956 lehtensä sivuilla laajasti ja lukuisilla suurilla kuvilla kirjoituksiaan elävöittäen. Lieneekö lehden ystävällisyyteen osaltaan vaikuttanut Kekkosen toiminta jo 1930-luvun lopuilla jolloin hän pyrki saamaan Maalaisliiton ja Sosiaalidemokraatit laajaan parlamentaariseen yhteistyöhön siinä onnistuenkin.28

Ennen jäähyväisiä ja lähtöhetkeä onnistuneelta vierailulta naapuriimme Ruotsiin oltiin käyty tutustumassa Upsalassa, Ultunan maatalouskorkeakouluun. Upsalassa pidetyn näyttelyn jälkeen, missä esiteltiin Upsalan vanhaa kulttuuria ja kulttuuriesineitä myös Suomesta oli kolmas ja viimeinen vierailupäivä ohitse.29

1.3. Uudessa Suomessa on ruotsalaislehtien kommentteja

Uudessa Suomessa kirjoitettiin runsassivuisesti Kekkosen Ruotsin vierailusta. Lehdessä oli presidentin vierailuista kertovien artikkeleiden lisäksi ruotsalaisten sanomalehtien kannanottoja sekä kirjoituksia vierailuista että varovaisia kirjoituksia Suomen ulkopolitiikastakin. Afton Tidningen oli kirjoittanut muun muassa seuraavaa: ”Painavimpia syitämme on Suomen huomioonottaminen. Epävapaampi Suomi merkitsisi todennäköisesti Ruotsin pääsyanomusta Atlantin liittoon. Yhä vallitsee yhteisen kohtalon tunne yhtä voimakkaana kuin aikana, jolloin maamme oli yhtyneinä yhdeksi valtakunnaksi. Muutamina sota–ajan ja sodanjälkeisinä vuosina Ruotsi ja Suomi liukuivat toisistaan. Nyt on entinen yhteys perustettu jälleen ja tämä kehitys on suuressa määrin presidentti Kekkosen ansio.”30

Uusi Suomi siteerasi Svenska Dagbladetia joka kertoi, että Suomen liikkumavapaus oli ilahduttavasti lisääntynyt31. Afton Tidning otti kantaa puolueettomuus kysymykseen: Kahden sodan aikana saamiensa katkerien kokemusten jälkeen lausuu Suomi jälleen määrätietoisen toivomuksensa suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolelle jäämisestä. Suomi noudattaa puolueettomuuspolitiikkaansa, mutta se on eräissä olosuhteissa pakotettu valitsemaan puolensa. Nämä olosuhteet ovat määritelty Neuvostoliiton kanssa solmitussa ystävyys–ja avunantosopimuksessa.

Tuolloin 1950–luvulla Suomen puolueettomuus lienee ollut vaikea ymmärtää. Siitä on voitu puhua vain ”lainausmerkeissä”. Uuden Suomen mukaan Stockholms – Tidningen oli kirjoittanut tiistaina 2.10.1956 muun muassa seuraavaa: ”Tukholman väestö ja koko Ruotsi toivottavat presidentti Kekkosen puolisoineen tervetulleeksi”. Lehti oli arvostanut sitä, että Kekkonen oli valinnut juuri Ruotsin ensimmäiseksi matkakohteekseen.

Kirjoituksessa puhutaan ystävällisien suhteiden lisäksi muutamalla sanalla Suomen ruotsinkielisestä vähemmistöstä. Lisäksi on mainittu, että Suomen politiikan harjoittajien on syytä tunnustaa Ruotsin puolueettomuuden merkitys. Lisäksi siinä korostettiin, kuinka Ruotsi pitää kiinni lujasti suuntauksesta, joka jättää heidät sotilasliittojen, suurvaltaryhmittymien ja niiden ristiriitojen etujen ulkopuolelle. Reaalipoliitikko Kekkonen oivaltanee tämän yhtä hyvin kuin hänen suuri edeltäjänsä, kun hän on joutunut noudattamaan Paasikiven ulkopoliittista linjaa. Ulkopoliittisesti hajaantuneissa Pohjoismaissa on puolueettomuus yhteinen arvo Suomelle ja Ruotsille ja molemmat pitävät siitä kiinni ja molemmat haluavat varjella sitä omalta kannaltaan ja erityisessä asemassaan, jatkettiin kirjoituksessa.32

Kuin yhdestä suusta olivat ruotsalaislehdet kirjoittaneet, että Kekkosen vierailu lujittaa entisestään pohjoismaista yhteistyötä. Presidenttivierailun merkitys ei tule häipymään pelkkien kohteliaisuusvierailujen joukkoon. Pohjoismainen yhteistoiminta ja Suomen kuuluminen yhtenä renkaana Pohjolan kansoihin ovat vierailun johdosta saaneet voimakkaan ilmaisun joka korostaa ja lujittaa yhteenkuuluvuutta.33

Näkyvää Kekkosen vierailulle on, että hän näin virkakautensa alussa haluaa lujittaa suhteita ja yhteen kuuluvuutta nimenomaan Ruotsiin. Vierailulla vahvistetaan korkeimman johdon taholta Suomen ulkopolitiikan virallista linjaa.34

1.4. Helsingin Sanomat mässäilee presidentti Kekkosen vierailulla

Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat suorastaan hekumoi ja prameili presidenttiparin ensimmäisellä valtiovierailulla Ruotsiin. Kirjoitukset olivat monisivuisia kirjoituksia valokuvineen valtiovierailusta ja niitä oli useita kokonaisia sivuja. Kirjoituksissa korostetaan valtiovierailun kuninkaallista luonnetta syventämässä maittemme välistä ystävyyttä. Helsingin Sanomien kirjoituksissa korostettiin pitkää yhteistä historiaamme ja että olemme kuin veljeskansaa.

Suomen ulkopoliittisia kysymyksiä Helsingin Sanomat eivät käsitelleet vierailun yhteydessä muulla tavalla kuin kirjoittaen monisanaisesti pääkirjoituksissaan ja artikkeleissaan Suomen paluusta pohjoismaiseen perheeseen kylläkin pitäen sitä tärkeänä eleenä, joka korostuu Kekkosen vierailulla. Pohjoismaista yhteenkuuluvuutta korostettiin lehden sivuilla. Sitä voi pitää selvänä poliittisena kannanottona niinä kylmänsodan aikoina. Pohjoismaisen veljeyden sidoksien vahvistamista kuvaa Kekkosen Ruotsin matka ja myös ystävällinen vastaanotto Tukholmassa. Helsingin Sanomat kirjoittivat muun muassa, että Kekkonen tunnetaan ennen kaikkea kovaksi keitettynä puoluepoliitikkona ja hänen nimensä on usein yksipuoleisesti yhdistetty Suomen idänpolitiikkaan. Tämä käsitys saattaa osoittautua vääräksi, kun näyttää, että suhteiden hoitaminen vanhaan veljesmaahan lännessä on hänelle sekä järjen että sydämen asia.35

Helsingin Sanomat kirjoittivat 4.10.1956 Kekkosen toisen päivän vierailusta Tukholmassa ruotsalaisten vieraana. Se kertoi, että Tukholman kolea sumu ei häirinnyt valtiovierailun toista päivää. Suomalaisruotsalaista ystävyyttä ilmeni sekä kiertokäynneillä että pitopöydissä.

Helsingin Sanomien toimittaja Kerttu Kontu oli kirjoittanut, että toinen vierailupäivä oli suorastaan henkeäsalpaavan runsasohjelmainen. Käytännöllisesti katsoen päivän jokainen minuutti oli varattu erilaisiin tilaisuuksiin. Kuninkaanlinnan komeat Cadillakit olivat olleet ahkerassa käytössä koko päivän. Virallinen ohjelma alkoi jo kello 10.00 käynnillä Pohjoismaisessa museossa ja–asehuoneessa, Waldemarsuddessa, missä taiteilijaprinssi Eugenin taidekokoelmat olivat ja Skansenilla. Kaupungintalolla oli loistelias lounas, ja sen jälkeen seurasi käynti Karoliinisessa instituutissa ja sen yhteydessä olevassa sairaalassa. Tukholman suomalainen seurakunta oli järjestänyt lämminhenkisen tilaisuuden Tukholman suomalaiseen kirkkoon, ja kaiken päätteeksi olivat presidenttiparin tarjoamat juhlapäivälliset Suomen suurlähetystössä sekä juhlanäytäntö kuninkaallisessa dramaattisessa teatterissa, missä esitettiin Molierin ”ihmisvihaaja”36.

Helsingin Sanomat kirjoittivat presidentin kotiinpaluusta kolmipäiväiseltä valtiovierailulta Ruotsiin, että Ruotsin kansa sai tutustua uudentyyliseen suomalaiseen presidenttiin, joka ehkä on syntyisin savupirtistä mutta on luonut uransa niin tieteen kuin politiikan aloilla. Se ei maassamme ole mitenkään harvinaista. Tyylikkyys ja varmuus näkyvät olleen niitä presidenttimme ominaisuuksia, joihin ruotsalaiset kiinnittivät huomionsa. Tosin Suomen presidenttiä ei tavallinen kansa tervehtinyt samanlaisella tunnelatauksella, kuin joitakin hänen edeltäjiään, mutta valtiovierailu tapahtuikin normaaleissa olosuhteissa ja Ruotsin kansa on tunteidensa ilmaisussa yhtä pidättyväistä kuin Suomen kansa.

Mitään riemunpurkauksia ei kukaan täällä odottanut, ei varmaan presidentti itsekään. Käsityksemme on, että presidenttivierailu on hyvin täyttänyt tehtävänsä kahden veljesmaan läheisten suhteiden kuvastajana ja lujittajana. Vasta nyt, kun maamme on liittynyt Pohjoismaiden neuvostoon ja osallistuu Pohjoismaiden ulkoministerien kokouksiin ja kun Ruotsin kuningasparin tänne neljä vuotta sitten tekemään vierailuun on vastattu, voidaan sanoa suhteidemme läntiseen naapurimaahamme olevan niin kuin niiden pitää olla.37

2. Matkat Islantiin ja Tanskaan syksyllä 1957

2.1. Ennen vierailuja neuvostojohtajat esittävät välittäjän roolia Suomelle

Tehdessään vuoden vaihteessa 1956–1957 yhteenvetoa menneestä vuodesta Kekkonen hämmästeli miten nopeasti olosuhteet maailmassa olivat muuttuneet ja rauhantoiveet häipyneet. Tilanne oli hänen mukaansa huolestuttava. Nyt maailmassa oli useita ruutitynnyreitä, joista maailmanpalo voi mahdollisesti leimahtaa liekkeihin. Suomen mahdollisuuksiin säilyä kriisien ulkopuolella Kekkonen suhtautui luottavaisesti.38

Ulkopolitiikan hoitoon on kuulunut valtiovierailuja naapurimaihin suhteiden hoitamiseksi. Sellainen oli pääministeri Fagerholmin ystävyysvierailu Neuvostoliittoon 30.1.–2.2.1957, johon kutsu tuli keskellä Unkarin kansannousun jälkimaininkeja. Neuvostoliiton suurlähettiläs Lebenev oli ottanut yhteyttä Fagerholmiin, että hän vierailisi Moskovassa ennen neuvostojohtajien Bulkanin ja Hrushtshovin kesän 1957 Suomen vierailua.39

Fagerholmin vieraillessa Moskovassa siellä oli tullut esille, että neuvostoliittolaiset halusivat vaikuttaa Suomen kautta Norjaan ja Tanskaan niiden NATO–siteiden löyhentämiseksi. Varomattomasti Fagerholm oli luvannut, että Suomi tulisi tekemään voitavansa Neuvostoliiton ja Skandinavian maiden suhteiden parantamiseksi. Fagerholmin vierailulla oli myös se merkitys, että Neuvostoliitto tunnusti ensi kertaa Suomen puolueettomuuden yhteisessä tiedonannossa. Matkansa aikana Fagerholm esitti myös virallisen vierailukutsun Hrushtshoville ja Bulganille. Vierailu oli ensimmäinen todellisen johdon vierailu entisessä vihollismaassa.40

Kesäkuussa 1957 viikon kestäneen neuvostoliittolaisten Suomen vierailun konkreettisena saavutuksena oli saatu allekirjoitettua lisäkauppasopimuskirja. Kansainvälisistä poliittisista asioista nousi keskeisenä esille vierailun aikana neuvostojohtajien syvä huoli Tanskan ja Norjan Natopolitiikan suunnasta. He olivat korostaneet miten vaaralliseksi tilanne muodostuu, jos nämä maat suostuvat ottamaan maaperälleen lännen ohjusaseita. Hrushtshov oli sangen selvästi ilmaissut, että vaara ei uhannut vain Neuvostoliittoa vaan myös Suomea. Siksi Suomen toivottiin esiintyvän jonkinlaisena välittäjänä.41 Hrushtshov oli huomauttanut, että Suomen ei tullut tässä kysymyksessä vetäytyä syrjään pienuuteensa tai puolueettomuuteensa vedoten, kuten Kekkonen oli tehnyt presidentti Vorosilovin vierailun aikana edellisenä vuonna. Kekkonen ei suostunut julkisesti toteamaan muuta kuin, että puolueeton Suomi tulisi politiikassaan pyrkimään kohti suurempaa ymmärtämystä ja keskinäiseen luottamukseen perustuvaa sopua myös Pohjois – Euroopassa.42

Ajatus Suomen roolista välittäjänä ei ollut uusi. Se oli ollut esillä jo talvisella Fagerholmin vierailulla. Moskovassa uskottiin, että Suomen jäsenyys Pohjoismaiden neuvostossa ja sen myötä syvemmät suhteet Skandinaviaan voisivat palvella myös ”rauhan asiaa” Pohjolassa. Tähän liittyi ajatus, että rakentamalla suhteita Suomeen Neuvostoliitto voisi sitä kautta vaikuttaa skandinaavisten suhteiden kehittymiseen. Jos Kekkonen ei halunnut kulkea Neuvostoliiton asialla Norjan ja Tanskan suhteessa Natokoon, hän oli kuitenkin sitä mieltä, että Natojäsenyys muodosti vaaratekijöitä Pohjolaan.43Kekkonen oli viestittänyt Norjaan, ettei Natojäsenyydellä olisi enää sellaista turvallisuuspoliittista merkitystä kuin se oli ollut 1940–luvun lopussa.44Tanskan kuningasparin tehdessä vierailun Suomeen, Kekkonen oli todistellut pääministeri H.C. Hansenille, Tanskan NATO- jäsenyyden tarpeettomuudesta. Hän oli ollut sitä mieltä, että länsi joutuu kuitenkin puolustamaan sitä jos sota syttyisi. Hansen oli myönnellyt, mutta oli todennut kätensä sidotuiksi suhteessa Natokoon.45 Tuolloin Pohjolan turvallisuuteen kytkeytyi ajatus Länsi-Saksan roolista. Moskovaa huolestutti sen lisääntyvä aseistautuminen ja lisääntynyt läsnäolo Itämerellä. Sen taustalla nähtiin peräti pyrkimys kaapata Itämeren tulo–ja menoreitit Naton hallintaan.46

Pohjoismaiset valtiovierailujen käynnistyessä uudelleen elokuussa 1957, ja presidenttimme vieraillessa Islannissa havaittiin, että Kekkonen oli toivottu vieras. Valtiovierailun kunniaksi oli valmistunut islanninkielinen Kalevala, jonka oli kääntänyt islantilainen Karl Isfeld47. Kolmen päivän kuluttua, kun valtiovierailun virallinen puoli ohi, presidentit riisuivat frakkinsa ja muuttuivat kalamiehiksi. ”Pian olivat kalastajaherrat täydessä touhussa Pohjois- Islannin kalaisilla lohijoilla, silmät loistaen kuin koulupojilla kesälomalla. Siima lensi komeassa kaaressa Islannin presidentin seisoessa paljain päin keskellä jokea hopeisten hiuksien hulmutessa ja hänestä vähän matkan päässä heilui Kekkosen vapa tarmokkaasti”, kerrottiin Kekkosen Islantiin suuntautuneesta valtiovierailuista kertovassa kirjassa.48

2.2. Suomen Sosiaalidemokraatti kertoo laveasti Kekkosen matkasta

Lehdet kirjoittivat Islannin vierailusta monisivuisesti. Siihen eivät vaikuttaneet Islannin pienuus tai syrjäisyys. Suomen Sosiaalidemokraatti kirjoitti muun muassa seuraavaa: Pohjoismaiden välisessä yhteistyössä muodostavat oman tärkeän osansa myös aika–ajoin tapahtuvat valtioiden päämiesten vierailut toistensa luona. Kolme vuotta sitten Islannin presidentti ja rouva Asgeirsson vierailivat Suomessa ja eilen matkustivat tasavaltamme presidentti ja rouva Kekkonen vastavierailulle Islantiin. Pitkistä välimatkoista johtuen kanssakäyminen Islannin ja muiden pohjoismaiden välillä jäi aikaisempina vuosina verraten vähäiseksi. Ja pohjoismaiden välisessä yhteistyöstä puhuttaessa saatettiin uskoa jopa kokonaan unohtaa viidennen pohjoismaan kaukana sijaitsevan Islannin olemassaolo. Kysymyksessä on kuitenkin Pohjolan vanha kulttuurimaa ja kansa, joka saarellaan vuosisadasta toiseen on urhoollisesti taistellut olemassaolonsa puolesta niin vieraita sortajia kuin karua luontoakin vastaan, säilyttänyt oman kulttuurinsa ja vaalinut valtiollisen itsenäisyyden suurta ajatusta, mikä käytännössä toteutui lopullisesti vasta kolmetoista vuotta sitten. Kirjoituksessa verrattiin Islannin ja Suomen karua luontoa, kuinka Suomenkin rauhaa rakastava kansa on hankkinut työllä ja vaivalla jokapäiväisen leipänsä karusta maasta, välillä joutuen taistelemaan vapaudestaan päälle ryntäävien vihollisten kanssa.49

Juhlapuheissaan presidentti Asgeirsson kertoi, että Suomella ja Islannilla, meillä molemmilla on säilytettävänämme oma kansallisuutemme. Sen on saatava kasvaa vapaana omassa maassa ja omassa ilmastossa. Pienten kansojen pelastus on ja tulee olemaan kansan yksimielisyys vaikeissa tilanteissa, korosti hän. Jos ne ovat valmiit uhraamaan elämänsä niiden arvojen puolesta, jotka antavat elämälle oikeutuksen, mutta eivät koskaan osoita muita kansoja kohtaan aggressiivisuutta, voivat jatkuvasti säilyttää kunniansa ja oikeutensa.50

Suomen Sosiaalidemokraatin jatkoi: Juuri viimeksi kuluneet Islannin itsenäisyyden vuodet ovatkin tuoneet Islannin lähemmäksi muuta Pohjolaa ja samalla vilkastuttaneet myös islantilaisten ja meidän suomalaisten keskinäistä kanssakäymistä. Meikäläisten Islannin kävijöiden määrä alkaa nykyisellään olla jo varsin suuri, ja suhteellisesti ottaen voidaan sanoa samoin myös maassamme vierailleista islantilaisista. Tällä kerralla on kysymys tasavallan presidentin vierailusta Islantiin. Olemme iloisia tämän vierailun johdosta ja seuraamme sitä hyvin toivotuksin.51

Lehti seurasi mielenkiinnolla presidentti Kekkosen pohjoismaisia valtiovierailuja, jotka jatkuivat parin viikon päästä Tanskan matkalla. Pääkirjoituksessaan Tanskan vierailusta se kirjoitti seuraavaa: ”Tasavaltamme presidentin tänään alkava Tanskan vierailu on eräänä merkittävänä osana pohjoismaiden päämiesten vierailuista toistensa luo–merkitsee vierailun tasolla niiden erittäin ystävällisten ja lämpimien suhteiden toteamista, jotka ovat vuosikymmenestä toiseen vallinneet maidemme välillä. Näiden suhteiden syvää vilpittömyyttä kuvastaa parhaiten se että ne ovat voineet säilyä järkkymättöminä suurpolitiikan ristiaallokon korkeimmillaankin lyödessä ja pienten valtioiden joutuessa tahtomattaan sen pyörteisiin, kunkin omalla tavallaan”.52Ristiaallokkojen voidaan arvioida tuolloin kuvanneen silloisia Neuvostoliiton toiveita saada Tanska ja Norja irti NATO: sta. Neuvostoliitto näki lisäksi uhkanaan Länsi-Saksan militaristisen vahvistumisen ja lisääntyvän sotilaallisen läsnäolon Itämerellä.

Tanskan vierailupäivän ensimmäinen päivä oli presidentti Urho Kekkosen syntymäpäivä. Sen olivat tanskalaiset huomioineet ja syntymäpäivä tunnelma tavoitettiin heti, kun vieraat olivat saapuneet iloiseen Tanskaan. Presidentille järjestettiin syntymäpäivien juhlapäivällinen Amalienborgin linnassa, jossa he asuivat myös valtiovierailunsa ajan53.

Lehti kirjoitti taloudellisista ongelmista, että Tanskan taloudelliset pulmat muistuttavat monessa suhteessa omiamme, ja niiden ratkaisujen etsimisessä on paljon yhtäläisyyttä. Suomi oli myös tuolloin kiinnostunut eurooppalaista ja pohjoismaisista tulliliitoista. Suomen Sosiaalidemokraatti arvioi, että tanskalaiset ovat kuitenkin saaneet ongelmistaan paremman otteen ja pystyneet käymään niihin tarmolla käsiksi, samaan aikaan kun meillä on kiistelty pienten asiain ympärillä ja poljettu paikallaan54.

Tanskan ulkomaan kauppatase on voimakkaasti tuontivoittoinen. Onhan Tanska maailman ensimmäinen maa, mitä ulkomaan kaupan suuruuteen asukasta kohti tulee. Taloudellisen toimintayhteisön valitseminen on Tanskalle tällä hetkellä sen tähden ensisijainen kysymys. Sitä pidetään avoinna niin kuuden maan tullittomaan, Euroopan vapaamarkkina–alueeseen, kuin Pohjolan tulliliitonkin suuntaan. Näyttää kuitenkin siltä, että kaksi ensin mainittua tarjoavat Tanskalle reaalisemman edellytyksen kuin tuleminen mahdollisimman pohjoismaiseen talousyhteisöön, jossa maataloustuotteet ovat koko siitä käydyn keskustelun ajan olleet pahana pullonkaulana. Maataloustuotteethan ovat niitä jotka koko ajan on Tanskan pidettävä mielessä taloudellisia yhteistyölinjoja pohtiessaan.55

Mihin Tanskan taloudellinen tie johtaakin, missään tapauksessa se ei saata merkitä pohjoismaisten siteiden höltymistä muilla aloilla arvellaan lehdessä. Pohjoismainen ajattelu elää voimakkaana Tanskassa. Tanskan Norden yhdistysten vireä toiminta ja vankat ystävyyskaupunkisuhteet ovat siitä parhaimpana todisteena. Me tiedämme omasta kokemuksesta, että pienen maan on ajateltava realistisesti kun taloudelliset ja ulkopoliittiset arvot ovat kysymyksessä. Mutta tämä ei suinkaan merkitse samaa kuin vanhojen kulttuurisiteiden höllentäminen Suomen ja Tanskan välillä. Suomen ja Tanskan suhteet ovat siinä suhteessa kouluesimerkiksi kelpaava.56

2.3. Uusi Suomi seuraa tarkkaan presidentin vierailuja

Uuden Suomen toimittaja kirjoitti runollisesti lentokoneen lähestyessä Satujen saarta: ”Sininen Atlanti alkoi muuttua vihreäksi. Lähestyttiin Islannin rannikkoa. Silloin tällöin kone sukelsi kevyeen utuun. Usvasta paljastui kuunmaisema ja niin oltiin Islannin yläpuolella. Kone laskeutui ja kaarsi pehmeästi ja samalla Islannin pääkaupunki Reykjavik ikään kuin kohosi maasta kodikkaana ja vihreäkattoisena. Tuntemattoman planeetan vaikutelma hälveni ja sen tilalle tuli iloisenvärikäs näkymä”.

Suomen sinivalkoiset ja Islannin sinipunavalkoiset värit liehuivat koneen lipuessa arvokkaasti lentokenttärakennuksen edustalle. Punainen matto oli vedetty vastaanottajien luota koneelle, ja poliisikomennuskunnan ryhdikäs rivistö, joka edusti Islannin ainoita univormupukuisia – maallahan ei ole omaa armeijaa– olivat valmiina. Presidentti Kekkosta olivat vastassa Islannin presidentti Asgeirsson rouvansa Dora Thorhallsdottirin kanssa. Lämminhenkinen vastaanotto saattoi alkaa ja jatkua sydämellisenä vierailuna ystävällisessä Islannissa.57

Soittokunta puhalsi molempien maiden kansallishymnit. Isäntäväen tervehdyksenä ojennettiin rouva Kekkoselle ihastuttava orkideoista ja freesioista muodostettu kukkavihko. Matkan varrella lentokentältä Reykjavikiin hotelliin partiolais – ja koululaisparvet heiluttivat Islannin ja Suomen pienoislippuja. Ja kun molempien maiden presidenttiparit tervehtivät Ministerihotellin parvekkeelta kansanjoukkoja, reykjavikilaiset hurrasivat heille täydestä sydämestään.58

Islannissa Kekkonen lausui puheissaan, että viidellä pohjoismaisella kansallamme on jokaisella oma erikoisluonteensa, niin lähellä kuin ne ovat toisiaan yhteiskuntajärjestykseltään, mielenlaadultaan ja elämänkatsomukseltaan, uskossaan ja tavoissaan. Tämä vaihteleva moninaisuus on erinomaisena etuna näille kansoille, arvokas edellytys yhteistoimintaan valtioiden rajojen yli. Kekkonen korosti, että me kaikki pyrimme yhtä voimakkaasti ikiajoiksi säilyttämään Pohjolan rauhan tyyssijana, jossa on otollista yhteisvoimin omistautua rauhanomaisiin tehtäviin tulevien sukupolvien hyväksi.59

Uusi Suomi kirjoitti edelleen Kekkosen Islannin matkasta, että hänen tänään alkava matka on Kekkosen toinen valtiovierailu mainiten myös, että hän on ensimmäinen presidenttimme, joka on käynyt valtiovierailulla Islannissa. Islannin presidentti ja hänen puolisonsa vierailivat Suomessa muutamia vuosia sitten. Heidän vierailunsa jätti suomalaisille erittäin miellyttäviä muistoja ja hän toi kotimaansa meitä entistä lähemmäksi. Sitä voi pitää selviönä, että tuollaiset vierailut lujittavat maittemme väliä siteitä entisestään erityisesti meidän presidenttimme matkustaessaan Islantiin viralliselle valtiovierailulle. Lehti lisäsi, että syyskuun alussa on vuorossa vierailu Tanskaan, mistä ohjelma on jo yksityiskohtia myöten valmiina. Tiettävästi myös matka Norjaan on pian odotettavissa, kirjoitti sanomalehti Uusi Suomi. Eräistä käytännön syistä Norja oli jäänyt viimeiseksi vaikka siellä oli iältään vanhin valtionpäämies. Siinä pohjoismaisessa yhteistyössä, joka on viime vuosina kaikkialla elämän aloilla voimakkaasti tehostunut, on tällaisilla valtiovierailuilla luonnollisesti oma tärkeä merkitys, kirjoitti Uusi Suomi. Pohjoismaisista matkoista jatkoi sama lehti, että sittenhän olisikin kierretty rengas umpeen60. Syksyllä vuonna 1957 Norjan vierailusuunnitelmat muuttuivat iäkkään kuningas Haakonin yllättävän kuoleman takia.

Asgeirsson oli sanonut puheissaan presidentti Kekkoselle muun muassa seuraavaa: Suomen kirjallisuus, maalaustaide, kuvanveisto ja arkkitehtuuri ovat herättäneet koko maailman huomion. He ovat luoneet taidetta, jossa tunnemme humisevat metsät , kimaltelevat järvet ja pauhaavat kosket. Tämä taide joka on koko kansan omaisuutta, antaa pienille kansoille olemassaolon oikeutuksen. Niiden taistelu olisi toivotonta, ellei niiden kulttuuri ja kyvykkyys olisi saanut tunnustusta. Laatu tulee tässä määrän edelle, jatkoi Asgeirsson. Hän jatkoi, että presidentti ja rouva Kekkonen voivat tuntevat iloa siitä ihailusta ja voimakkaasta myötätunnosta, jota tunnemme Teitä ja teidän kansanne kohtaan, kun olemme tänä iltana kokoontuneet tänne osoittamaan Suomelle ja sen presidentille kunnioitustamme.61

Pari viikkoa Islannin vierailun jälkeen jatkuneesta Tanskan matkasta Uusi Suomi uutisoi: Tänään alkaa tasavallan presidentin kolmas pohjoismainen valtiovierailu. Ruotsin ja Islannin jälkeen ottavat Tanskan kuningas ja kuningatar sekä heidän mukanaan koko kansa vastaan Suomen valtion päämiehen puolisoineen. Tällaisten vierailuiden yhteydessä korostetaan pidetyissä puheissa ja kirjoituksissa asianomaisten maiden ystävyyttä, hyviä suhteita, keskinäistä vuorovaikutusta. Puhuttaessa Tanskan ja Suomen–niin kuin yleensäkin Pohjoismaiden keskinäisestä kanssakäymisestä tällaiset puheet ja kirjoitukset eivät ole suinkaan pelkkää asiaankuuluvaa kohteliaisuutta, vaan niiden pohjana ovat vankat tosiasiat.62

Tanskan vierailun yhteydessä presidentti seurueineen kävi tanskalaisten vastarintaliikkeen miesten pyhällä paikalla Mindelundissa. Sinne on haudattu toisen maailmansodan aikaiset tanskalaiset vastarintaliikkeen uhrit. Se sijaitsee kauniilla yksinäisellä paikalla lähellä paikkaa jossa saksalaiset toimeenpanivat vastarintamiesten teloitukset. Ensimmäisen vierailupäivän iltana tasavallan presidentti suoritti kunnianosoituksen näiden maansa puolesta henkensä antaneiden sankarien haudalla ja laski muistomerkille seppeleen. Siellä he tapasivat joukon Suomen talvisodassa taistelleita tanskalaisia vapaaehtoisia.63

Uudessa Suomessa kirjoitettiin, että Tanska ja Suomi eivät ole rajanaapureita, mutta silti niillä on paljon yhteistä. Ne ovat kumpikin Pohjolan rajamaita, toinen etelään toinen itään. Niiden kesken on kehittynyt vilkas kauppavaihto: meidän kannaltamme on erityisen mielenkiintoista se, että Tanska on Pohjoismaista meidän suurin ostajamme. Vanhat perinteet on myös maittemme välisellä kulttuurivuorovaikutuksella. Tässä yhteydessä viitataan tavallisesti kansanopistoihin, joilla on esikuvansa juuri Tanskassa. Viime vuosien yhä tehostunut yhteistoiminta tieteen, taiteen ja muun kulttuurin aloilla on vain luonnollista jatkoa tälle toiminnalle.64

Uusi Suomi kirjoitti Suomen Sosiaalidemokraatin tavoin Tanskan talousasioista mainiten, että siellä taistellaan samanlaisissa taloudellisissa vaikeuksissa kuin meillä. Olosuhteet ovat luonnollisesti erilaiset, samaten kriisin syyt ja yksityisten pulmien laatu, mutta kokonaisongelma on sama: taloudellinen kiristyminen, rahan arvon epävarmuus, puolueiden keskinäiset ristiriidat. Suomalaiselle yleisölle Tanska kaikesta huolimatta on edelleenkin vieraanvarainen, hilpeän ystävällinen maa, johon taloudelliset huolet eivät ainakaan vielä ole painaneet ulkoista leimaa, joka säilyttää kasvoillaan sen ”suuren hymyn”, jota se aina maailmalle näyttää.65

2.4. Helsingin Sanomilla on paljon kirjoitettavaa valtiomiesvierailusta

Helsingin Sanomatkaan eivät olleet takertuneet kiinni Islannin pienuuteen, syrjäiseen sijaintiin kirjoituksiensa runsaudella. Sillä oli pitkähkön pääkirjoituksensa, jossa mainittiin Islanti tunnettavan Suomessa etupäässä kuumien lähteiden maana, missä presidenttimmekin kävi sata–asteisen saunan löylyssä. Islannin kulttuurin tiedetään ulottuvan hyvin kauas menneisyyteen ja väitetään, että islannin kieli on Euroopan vanhin elävä kirjakieli. Näin ollen ei voi olla ihme, että pohjoismaiden sivistyksen vanhimmat aarteet ovat syntyneet juuri satujen saarella ja ovat myös säilyneet siellä läpi vuosisatojen. Islannin valtiolliset perinteet ovat ikivanhoja, kansanedustuslaitos on myös vanha,onhan kulunut yli tuhat vuotta sen perustamisesta66.

Viime vuosina Reykjavik on tullut tutuksi eurooppalaisille ja se on toiminut yhä useammin erilaisten pohjoismaisten kokouksien isäntäkaupunkina ja saanut entistä enemmän vieraita myös Suomesta. Lehti toi esille artikkelissaan, että Islannin nousu matkailumaaksi oli huomattu. Islannin kävijät ovat siitä erittäin miellyttävän vaikutelman. Saaren luonto on tehnyt heihin vaikutuksen. Islannin ihmiset ovat olleet sydämellisiä ja ystävällisiä vieraita kohtaan.

Helsingin Sanomilla oli toimittaja Heini Reykjavikissa, joka kertoi päivittäin Kekkosen vierailusta Islantiin, missä iloinen tunnelma ja loistosää tervehtivät presidenttiä sekä rouva Kekkosta ja toivottivat heidät tervetulleeksi. Vierailu oli alkanut suurin juhlallisuuksin, juhlapäivällisin ja – vastaanotoin. Lentokentällä oli vastassa soittokunta, jonka soittajat olivat marssineet niin ryhdikkäästi, että eräs suomalaista oli todennut ”noillahan on ryhti kuin Mannerheimilla”.67

Presidenttivierailusta Islantiin kirjoitettiin, että presidentti Asgeirsson on paras mahdollinen Islannin Public Relations – mies. Hän oli alun perin teologi, toiminut sen jälkeen opettajana ja Islannin Kalastuspankin johtajana. Vuonna 1923 hänestä tuli alltingetinjäsen, ollen finanssiministerinä ja pääministerinä, kunnes hänet ensimmäisen kerran valittiin presidentiksi vuonna 1952 ja viime vuonna uudelleen.68

Presidentti Kekkosen pohjoismaiset vierailut syksyllä 1957 jatkuivat Islannin jälkeen Tanskan vierailulla. Helsingin Sanomat kirjoittivat, että Islannin muistot eivät olleet vielä ehtineet haalistua, kun tasavallan presidentti ja rouva Kekkonen jo aloittavat valtiovierailua Tanskaan. Edelleen mainittiin, että Tanskan ja Suomen väliset suhteet ovat olleet aina hyvät ja läheiset. Henkisen ja aineellisen kulttuurin alalla on vuorovaikutus ollut vilkasta, ja suomalaiset ovat saaneet paljon vaikutteita juuri pohjoismaisen perheen eteläisimmältä jäseneltä. Tanskalainen Rasmus Rask herätti toistasataa vuotta sitten uudelleen henkiin suomalaisen kielitutkimuksen. Maamme kansanopistot ovat perustettu sille periaatteelle jotka kansanopiston isä Gruntwig aikoinaan hahmotteli. Väitetään, että juuri Tanskasta suomalaiset ovat oppineet meijeritalouden ja sokerijuurikkaan viljelyn.69

Helsingin Sanomat muistuttivat kirjoituksessaan, että Tanskalla on sen historiassa ollut sen loistokautensa, mutta se on joutunut kokemaan myös koviakin kohtaloita. Toisessa maailmansodassa sen pieni mutta urhoollinen kansa koki saksalaisten miehittämänä ankaraa sortoa. Tanskalaiset eivät kuitenkaan lannistuneet vaan loivat vastarintaliikkeen, joka taisteli urhoollisesti ja tappioita kaihtamatta sodan päättymiseen saakka70.

Suomen taistelua talvi–ja jatkosodassa seurattiin herpaantumattomalla mielenkiinnolla ja tehtiin kaikki voitava pienen veljeskansan auttamiseksi. Niinpä nuoria tanskalaisia miehiä kiirehti vapaaehtoisina rintamillemme, lukuisat suomalaiset lapset pääsivät sotaa pakoon Tanskaan. Sodanaikainen tuonti Tanskasta oli meille elintärkeä. Voidaankin sanoa, että Tanska omista vaikeuksistaan huolimatta todella eli mukanaan Suomen kärsimykset. Sodan jälkeen on vuorovaikutus Tanskan kanssa entisestään vilkastunut. Varsinkin suomalaiset matkailijat ovat yhä mies–ja naislukuisammin suunnannut matkansa Tanskaan ja sen kauniiseen pääkaupunkiin Kööpenhaminaan. Kun tasavallan presidentti ja rouva Kekkonen nyt saapuvat Tanskan kamaralle, merkitsee se niiden ystävyyssiteiden lujittamista, jotka maittemme välillä jo kauan ovat vallinneet.71

Valtiovierailullaan Tanskaan Kekkonen sai kokea tanskalaista ystävällisyyttä, jolla korostettiin pohjoismaista veljeyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja pitkää yhteistä skandinaavista historiaa. Tanskan vierailun yhteydessä presidentti Kekkonen oli kiinnostunut pohjoismaisesta teollisuudesta. Siellä hän tutustui Tanskan kuninkaan kanssa Burmeister & Wainin suureen moottoritehtaaseen. Laitoksen johtaja tohtori C.A. Möller, esitti tervehdyspuheessaan muun muassa, että tehdas on nykyisin eniten diesel–koneita valmistava tehdas maailmassa. Tehdas on myös Tanskan suurin teollisuuslaitos. Tehdaslaitoksessa työskentelee lähes 10000 työntekijää. Tehtaan liikevaihto oli kokonaista tuhat miljoonaa kruunua vuodessa, ja joka viikko maksetaan työpalkkoina noin kaksi miljoonaa kruunua.72Tanskaan suuntautuneen syyskuisen valtiovierailun jälkeen Suomen tasavallan presidentin viralliset valtiovierailut Pohjoismaihin olivat vuosilta 1956–1957 suoritettu päätökseensä.

Loppulause

Kekkosen vierailu Tanskaan välittäjän roolissa antoi sen kuvan, että Suomi oli riippuvainen naapurimaittensa suhteista. Välittäjien roolit ovat kylläkin olleet osana ulkopolitiikan hoitoa kautta maailmanhistorian, se ei ole ollut poikkeus Suomenkaan osalta. Kekkosen osuutta välittäjän roolissa ei mainita sanomalehtikirjoituksissa, siitä puhutaan Juhani Suomen vuonna 1992 julkaistussa kekkos-kirjassa ”Kriisien aika”.

Tarkasteltavana olleet sanomalehdet kertoivat ainoastaan ylistävin kirjoituksin pohjoismaisesta kansojen veljeydestä sekä pitkästä yhteisestä historiasta että yhteisestä kulttuuriperinteestä. Ehkäpä lehtien tyyliin ei ole tuolloin kuulunutkaan selväsanaisesti pohtia, kirjoitella tai kytkeä Neuvostoliiton johtajien matkoja Suomeen Kekkosen Ruotsin, Islannin ja Tanskan matkoihin. Neuvostoliittolaisissa sanomalehdissä oli noina aikoina herkästi arvosteluja, jos Suomen lehdistö poikkesi liikaa totutusta linjastaan ja esittivät liian rohkeita kannanottoja ulkopoliittisista linjauksista..

Lähdeaineistoni sanomalehdissä on kerrottu uutisenomaisesti sekä neuvostojohtajien että Kekkosen Pohjoismaiden vierailuista omina kirjoituksinaan omissa yhteyksissään, kirjoituksia haluamatta yhdistää toisiinsa ja tehdäkseen niillä politiikkaa. Artikkeleita lehdissä on ollut erilaisista talous–ja kulttuuripoliittista tapahtumista noilta ajoilta jolloin Pohjoismaiden neuvosto alkoi toimia aktiivisesti. Ne kirjoitettiin myös omina kirjoituksinaan niitä erityisesti yhdistämättä presidenttivierailuihin. Vierailuista on kerrottu valtiovierailuina, joissa on korostettu ystävyyttä ja yhteisiä perinteitä. Sanomalehtien lukijat ovat saaneet tehdä itse omat johtopäätöksensä, mitä rivien välissä lukee, heille ei ole kaikkea kerrottu. Onhan ollut olemassa valtiosalaisuuksiakin.

Lehtien kanta on ollut tuolloin, että ne eivät ole kommentoineet vierailuiden kansainvälispoliittista tarkoitusta muuten kuin, että ne ovat eräs tapa hoitaa ulkopolitiikkaa. Sanomalehdet ovat muuttuneet kirjoitustyyleiltään noista tarkasteltavana olleista ajoista. Tänään kommentit ovat selvästi tärkeämpi osa lehden sisältöä.

Noiden kolmen tarkasteltavana olleen lehden yhteisiä piirteitä oli, että kaikilla oli runsaasti kirjoitettavaa valtiovierailuista. Kuvamateriaalia oli esillä sitä säästämättä. Suurimmalla sanomalehdellä oli runsaimmin kuvia esillä lehden useilla sivuilla.

Kaikille lehdille vierailut olivat selvästi kulttuuriin painottuneita, joissa korostettiin yhteisiä perinteitä ja vanhoja kulttuurisuhteita. Ruotsin vierailun yhteydessä ei ollut havaittavissa tarkasteltavana olleissa artikkeleissa paneutumista talousasioihin, hiukan ulkopolitiikkaan ja Suomen lisääntyneeseen liikkumavaraan kannanottoja kylläkin esiintyi. Islannin matkasta oli ainoastaan maininta sen tulosta merkittävämmäksi konferenssien pitopaikaksi Euroopassa ja noususta matkailumaaksi. Tanskan vierailun yhteydessä Suomen Sosiaalidemokraatti ja Uusi Suomi olivat kiinnostuneita silloin puhuttaneista Euroopan tullittomien maiden liitosta ja Pohjolan tulliliitosta ja mainitsivat niistä artikkeleissaan valtiovierailu kirjoituksissaan. Helsingin Sanomat pitäytyivät kiinni valtiovierailuissa eivätkä halunneet kytkeä talousasioita valtiovierailuihin. Noiden tarkasteltavana olleiden sanomalehtien vuosien 1956–1957 lehtikirjoitteluissa uutisoitiin toisissa yhteyksissä ja omissa artikkeleissaan paljonkin talousasioista, mutta ne eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Helsingin Sanomat kirjoitti 2.10.1956, että Kekkonen on huomattu puoluepoliitikkona ja hänen näkyvät poliittiset työt ovat painottuneet idän suhteisiin. Silloin tehtyä Ruotsin vierailun luonnetta on haluttu korostaa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa lähentymisenä länteen ja läheisimpään veljesmaahan Ruotsiin. Vierailu oli, ehkäpä edellisen perusteella saanut kuninkaallisen luonteen, joka näkyi poikkeuksellisen loisteliaana vastaanottona. Vieraita kävi vastaanottamassa Suomen ja Ruotsin rajalla sadan ruotsalaisen suihkuhävittäjän eli reaktiokoneen muodostelma. Myös sitä voi pitää eräänlaisena poliittisena eleenä. Reaktiokoneitten vastaantulosta muusta loisteliaisuudesta suomalaiset sanomalehdet kertoivat, mutta eivät pohtineet kirjoituksissaan niiden ulkopoliittisia tarkoituksia.

Tutkimuksen aikana kirjallisesta lähdemateriaalista on tullut esille, että Neuvostoliitolla oli oma kauhunsa, se oli Natopelko. Mahdollisen suursodan aikana sillä olisi ollut Mustan meren rintama, Balkanin rintama, Keski – Euroopan rintama, Baltian rintama ja Skandinavian rintama. Neuvostoliitto olisi halunnut Pohjolan puolustusliiton, se olisi ollut sille edullisempi, ja koska se luotti pohjoismaiseen puolueettomuuteen. Neuvostoliitto oli laskenut, että sillä ei olisi riittänyt voimavaroja enää Pohjolan rintamaan mahdollisessa suursodassa. Valtiomiesvierailuista kertovissa sanomalehtien kirjoituksissa noista sotilaspoliittisista päätelmistä ei ole kerrottu sanomalehtien lukijoille.

LÄHDELUETTELO

I Painetut lähteet

Sanoma ja aikakausilehdet

Helsingin Sanomat 2.10.1956 – 5.10.1956 ja 13.8.1957–6.9.1957.

Suomen Sosiaalidemokraatti 2.10.1956 – 4.10.1956 ja 14.8.1957–3.9.1957.

Uusi Suomi 3.10.1956–5.10.1956 ja 13.8.1957–4.9.1957.

II Lähdeteokset

Ehrnrooth 1999 Georg C Ehrnrooth, Krokotiilien keskellä. Gummerus, Jyväskylä 1999.

Levo 1962 Urpo Levo, Ruotsin matka, Kekkonen Idässä ja lännessä. Toimittanut Eino S. Repo, Gummerus, Jyväskylä 1962.

Norrmen 1962 Margareta Norrmen, Islannin matka, Kekkonen idässä ja lännessä. Toim. Eino s. Repo. Gummerus, Jyväskylä 1962.

III Tutkimuskirjallisuus

Brodin1975 Katarina Brodin, Matka Islantiin.

Toimittanut Keijo Korhonen, Otava Keuruu 1975.

Haataja 1988 Lauri Haataja, Jälleenrakentava Suomi. Suomen historian pikkujättiläinen. Toim. Seppo Zetterberg WSOY Porvoo 1988.

Kähkölä 2000 Paavo Kähkölä, Kansanmies ja ruhtinas. Gummerus, Jyväskylä 2000.

Suomi 1990 Juhani Suomi, Urho Kekkonen, Kuningastie 1950- 56. Otava, Keuruu 1990.

Suomi 1992 Juhani Suomi, Urho Kekkonen. Kriisien aika 1956-62. Otava, Keuruu 1992.

Suomi 1993 Juhani Suomi, Kekkosen tie presidentiksi. YYA – Suomi, toimittanut Ilkka Herlin, WSOY Juva 1993.

Vilkuna 1960 Kustaa Vilkuna, Urho Kekkonen, Puolueettomuuden rakentaja. Suomen tasavallan presidentit. Toimittanut Matti Kuusi. WSOY, Porvoo 1960.

IV Hakuteokset

Mitä-Missä-Milloin 1957 Mitä – Missä – Milloin. Otava, Helsinki 1957.

Suomen lehdistön historia1988 Suomen lehdistön historia 3. Päätoimittaja Päiviö Tommila. Gummerus, OY Jyväskylä 1988.

1 Suomen lehdistön historia 3, 1988, 154–156.

2 Suomen lehdistön historia 3, 1988, 171–174.

3 Suomen lehdistön historia 3, 1988 223–226.

4 Suomi 1992, 50.

5 Suomi 1992, 82.

6 Kähkölä 2000, 9.

7 Brodin 1975, 14.

8 Haataja 1988, 753.

9 Suomi 1993, 69.

10 Suomi 1990, 497.

11 Ehrnrooth 1999, 89.

12 Haataja 1988, 847.

13 Suomi 1990, 536.

14 Suomi 1990, 160.

15 Suomi 1992, 61.

16 Suomi 1990, 161.

17 Suomi 1992, 90.

18 Haataja 1988, 822.

19 Suomi 1992, 61.

20 Suomi 1992, 49.

21Suomi 1992, 49.

22 Levo 1962, 29.

23 Mitä- Missä – Milloin 1957, 114.

24”Presidenttimme Ruotsin vierailu” (pk.) Suomen Sosiaalidemokraatti 2.10.1956.

25Ibidem.

26 Suomi 1992, 50.

27”Presidenttimme ruotsin vierailu” (pk.) Suomen Sosiaalidemokraatti 2.10.1956.

28 Vilkuna 1960, 214.

29 Suomen Sosiaalidemokraatti 4.10.56.

30 Uusi Suomi 3.10.1956.

31 Ibidem.

32 Uusi Suomi 3.10.1956.

33 “Vierailun jälkeen” (pk.) Uusi Suomi 5.10.1956.

34 Ibidem.

35 “Presidentti Ruotsiin” (pk.) Helsingin Sanomat 2.10.1956.

36 Helsingin Sanomat 4.10.1956.

37 ”Vierailun päätös” (pk.) Helsingin Sanomat 5.10.1956.

38 Suomi 1992, 73.

39Ibiden.

40 Suomi 1992, 75.

41 Suomi, 1992, 82.

42Ibidem.

43Ibidem.

44Suomi 1992, 85.

45Suomi 1992, 85.

46Suomi, 1992, 86.

47 Mitä – Missä Milloin 1957, 116.

48Norrmen 1962, 46.

49 ”Valtiovierailu Islantiin” (pk.) Suomen Sosiaalidemokraatti 14.8.1957.

50 Suomen Sosiaalidemokraatti 15.8.1957.

51 ”Valtiovierailu Islantiin” (pk.) Suomen Sosiaalidemokraatti 14.8.1957.

52”Naapurimme Tanska” (pk.) Suomen Sosiaalidemokraatti 3.9.1957.

53Suomen Sosiaalidemokraatti 4.9.1957.

54 ”Naapurimme Tanska” (pk.) Suomen Sosiaalidemokraatti 3.9.57.

55 Ibidem.

56 ”Naapurimme Tanska”(pk.) Suomen Sosiaalidemokraatti 3.9.1957.

57 Uusi Suomi 14.8.1957.

58 Uusi Suomi 14.8.1957.

59 Ibidem.

60 “Valtiovierailu”(pk.) Uusi Suomi 13.8.1957.

61 Uusi Suomi 14.8.1957.

62 ”Matka Tanskaan” (pk.) Uusi Suomi 3.9.1957.

63 Uusi Suomi 4.9.57.

64 Matka Tanskaan” (pk.) Uusi Suomi 3.9.1957.

65 Matka Tanskaan” (pk.) Uusi Suomi 3.9.1957.

66 ”Tasavallan presidentin vierailu” (pk.) Helsingin Sanomat 13.8.1957.

67 Helsingin Sanomat 14.8.1957.

68 Helsingin Sanomat 19.8.1957.

69 ”Tanskan vierailu”(pk.) Helsingin Sanomat 3.9.1957.

70 ”Tanskan vierailu”(pk.) Helsingin Sanomat 3.9.1957.

71 Ibidem.

72 Helsingin Sanomat 6.9.1957.